Täydellisten naisten vodkapasta

Täydellisten naisten vodkapasta

Melkein hävettää tämä kuva, mutta koska annos näytti ja tuoksui niin maukkaalta, en malttanut kaivaa kameraa laukusta.

En ole juurikaan kokannut sitten äitini hoiviin palaamisen.. Listalla ollut korkeintaan pestopasta ja mikron aktiivinen käyttö – siltikään sen lämmitysasteita oppimatta. Terveisiä vain puolikylmille pakasteannoksille!

Nyt äitini on tien päällä, joten kokkaaminen jäi minun harteilleni. Menussa on Täydelliset Naiset -keittokirjasta tuttu vodkapasta kera mozzarellan ja tuoreen basilikan. Tämä ohje jää ehdottomasti korvan taakse. Tiedänpä mitä syömme seuraavissa illanistujaisissa.. Alla käyttämäni ainekset.

n. 300g cappelli täysjyväpastaa

2 rkl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä murskattuna
1 kuivattu punainen chilipalko
1 3/4 dl vodkaa (Russian Standardia löytyi meiltä)
3 dl paseerattua tomaattia
1 1/4 dl ruokakermaa

12 isoa basilikanlehteä poikittain silputtuna
parmesanjuustoa maun mukaan (oikeaa, ei sitä jauhoa)
mozzarellaa kuutioituna

Täytin suuren kattilan vedellä ja jätin veden lämpiämään.

Kuulotin valkosipulin ja chilit öljyssä ”kunnes valkosipuli tuoksuu”. Omaan nenään se tuoksui jatkuvasti, joten vajaan minuutin kohdalla, kun chilintuoksu käristi nenäkarvat siirsin korkealaitaisen pannuni levyltä.

”Kaada joukkoon vodka varoen, ettei se syty palamaan.” Syty palamaan?! Anteeksi mitä.. laitoin pannun tiskialtaaseen ja kaadoin vodkan perään. Kovasti sihinää ja suhinaa, muttei liekkejä, wow! Kun vodka lakkasi kiehumasta siirsin sen takaisin levylle ja kaadoin perään paseeratun tomaatin sekä hyppysellisen suolaa.

Kastiketta oli tarkoitus keittää viitisen minuuttia niin, että se kuplii koko ajan. ”Säädä lämpötila niin, että kastike kuplii” taisi olla tehtävänanto. Meidän kuusiasteisella hellalla pidin säätönappia nelosessa, kunnes tomaatti ruiskusi pitkin keittiötä ja laskin lämmöt puoliväliin. Edelleen räiskettä ja pärskettä sekä niillä totaalisesti kuorrutettu keittokirjan sivu. Fiksu olisi varmaan laittanut kannen päälle.. Samalla kupli vesikin, joten heitin pastan kiehumaan.

Viiden jännityksentäyteisen minuutin kuluttua käänsin lämmöt kokonaan pois ja kaadoin perään ruokakerman. Sekoitin tasaiseksi, nostin valmiiksi keittyneet ja suolatut pastat kattilasta. Otin talteen 1 1/4dl keitinvettä – älä kysy miksi, ohjeessa niin luki. Nyt se vesi nököttää kipossa, ehkä äiti osaa kertoa sille käyttötarkoituksen.

Lautaselle pasta, päälle kastiketta, pilkottuja mozzarellakuutioita, parmesanjuustoa ja basilika. Lautanen käteen ja kuva NAPS! sitten syömään.

Helppo, nopea, herkullinen, houkutteleva, pakko käydä santsaamassa.

1364147654899

Vielä pikku kuva vahingoista.. hups..

Mainokset

Tokkurassa

Tokkurassa

Rakas puudelini, yhdentoista vuoden kumppanini, sai vihdoin valkoiset hampaat.

Verikokeiden ja keuhkokuvien jälkeen meille näytettiin vihreää valoa hammaskiven poiston suhteen, joten suhautin koulusta kauhealla vauhdilla Remediumiin, Espoon Friisilään, kello kolmentoista vastaanottoajalle. Vastaanotossa hoitaja pyysi odottamaan, koira laitettaisiin unille tuota pikaa. Kyllä jännitti.. tätä hetkeä on lykätty, pelätty ja kammoksuttu jo pitkään, joten olen ylpeä itsestäni, että vain lähes vetistelin rauhoittavien alkaessa vaikuttaa.

Tyttö istui jalkojeni välissä, alkoi nojaamaan polveen. Laitoin hänet peitolle makaamaan, silitin hieman. Uni vei, mutta rauhallinen hengitystahti onneksi jäi.. Minut passitettiin pois ja koira vietiin toimenpiteeseen.

Kaksi tuntia myöhemmin, uudet märkäruoat takakontissa, kaarsin eläinlääkärin pihaan hakemaan koirani. Odotin löysää, hädin tuskin herännyttä villakoiraa, joka täytyisi kantaa suoraan apukuskin syliin. Väärässäpä olin – vastaan tuli iloinen, hieman hölmistyneen oloinen potilas. Hyppäsimme yhdessä autoon ja huristelimme takaisin kotiin, jossa odotti pehmoinen peti ja kuumavesipullo.

Pari tuntia heräiltyään neiti päätti siirtyä sohvalle. Kuvassa hänen päällensä on kasattu suuri eristävä keko vällyjä, jottei käryjä varten auki olevasta ikkunasta pääsisi viima paleltamaan. Suloinen puudeli, vasta sunnuntaina oli pää hommassa mukana ❤

Pari hammasta oli lohjennut aikaisemmin syksyllä ja muutamassa oli kiillevaurioita. Poskihampaan ikenessä oli jonkin verran ylikasvua, joka kuulemma hoituu kyllä, jos se alkaa häiritä. Ei reikiä, ei juurihoitoja, ei hampaiden poistoja. Hinta 188, sisältäen kaikki mahdolliset maksut. Lisälääkkeitä ei tarvittu, ainoastaan lepoa ja lämpöä.

Melkein, mutten aivan.

image

Arvatkaapa mihin kehoni osaan en ole tänään tyytyväinen?

Tulipa jälleen todistettua, että kohtalolla on huumorintajua.. Sama lehti on maannut toisen lehden alla pöydällä jo viikon, kunnes tänään, suihkunraikkaana allejani valitellen, siirsin sen päällimmäisen lehden. Ensireaktioni eittämättä positiivisesti yllättynyt ”Hurraa!” ja ”Pakkohan se nyt, kun kerran sanotaan!”, mutta se laimeni yhtä nopeasti kuin kolmosolut kesäpäivänä.

Ostin viime syksynä itselleni käsipainot juurikin samaisten pölkkyjen kiinteytykseen. Ostin näjemmä liian kevyet, treeni ei enää parin viikon päästä tuntunut missään, joten sekin jäi. Nyt, tämän lehden käsiliikkeet ovat salilla suortettavaa mallia, JOTEN JÄI SEKIN. Olen surkea käymään salilla ja vielä surkeampi sen punttipuolella, vaikka kuinka yrittäisin itselleni vakuuttaa, että jokainen lähtee jostakin. Punttipoikien häikäisevä lihaksisto ja Miss Bikini Fitnessten arvioivat katseet kohdistettuna minuun ähkiessäni viiden kilon painoilla eivät vaan ole mun juttu..!

Lopputuloksena lauantaimasennus. Ja vielä pitäisi tämä elintason pehmentävä kroppa viedä shoppaamaan..! Vaatteiden sovitus superinnokkaassa seurassa ei ollut alkuperäinen suunnitelmani, pahoin pelkään. Kaiken lisäksi myöhästyin bussista.. Reittioppaan arviot menivät kerralla pieleen, ainakin tänään. Saako tehdä uukkarin ja painua peiton alle, täällähän on pakkastakin?!